Nellin ja Danin sivut

Sain väännettyä meille uuden blogin bloggeriin. Jatkossa meidän kuulumisia voi lukea täältä: http://nellijadani.blogspot.com/.

Niin että selitellään nyt sitten. Eilen siis mittelimestaruudet Orivedellä PAGT:in kisoissa. Danille kaksi agirataa, Nellille kaks agia ja hyppäri. Dani aloitti Lahikaisen agiradalla. Radalla oli teemana se, et mennään kovaa putkea kohti, mut sitten ei mennäkään putkeen, vaan käännytään ennen sitä.. Ei meidän rata siis! Vähän jo ruoskin itseäni tästä asenteesta ennen lähtöä; kiva, kun on jo ennen rataa päättänyt epäonnistua! :S Ja eihän se sitten hyvin mennyt. Kaarrokset oli iiiisoja, keinu hidas ja lisäksi jätin yhden valssin tekemättä, olin väärällä puolella rengasta, enkä saanut Dania takaaleikkauksella käännettyä oikeaan suuntaan. Siitä vielä yks ylimääränen silmukka renkaan jälkeen. Kattokaa nyt tota räpellystä. Niinpä en voinut uskoa silmiäni, kun kävin katsomassa tuloksia: Dani oli voittanut radan! Mikään kaarros ei ollut aiheuttanut virhettä ja joku oli onnistunut menemään meitäkin hitaammin. Aika hassua. Tästä siis SERT. Danikin kisailee siis tästä lähin kolmosissa. Olis sen luokkanousun voinu paremminkin tehdä.. Joka tapauksessa Dani sai jäädä häkkiin odottelemaan medikolmosten A-rataa.

Seuraavaksi kehiin astui Huittisen Harri minikolmosten agiradalle. Täytyypä sanoa, et Harri kyllä yllätti! Oli nimittäin sen verran helppoja kaikki sen päivän radat, että en voinut uskoa niitä kyseisen tuomarin tekemiksi.. Harrilta kun on yleensä totuttu näkemään jotain erittäin hasardia (viimeksi esim. läheteltiin koiraa jostain kilsan päästä kepeille..). Eikä edes ollu pöytää kummallakaan agiradalla! Omistaakohan PAGT sellaista?!  Olis taas pitäny videoida nää!

A-rata: Ihan ok menoa, paitsi takaaleikkauksella kääntyi väärään suuntaan. Tulos 0 vp, aika -3,40 ja sijoitus 3./39! Oho.

B-rata: Me ei sitten saada sitä tuplaa millään.. Virhe puomin alastulolta. Mitä hittoa mä sekoilin?! Sanoin koiralle "ota", vaikka ei meillä sellasta käskyää edes ole. Se on "pinta".. Jos sillä sanalla nyt mitään merkitystä on. Kääntyi TAAS takaaleikkauksella väärin! Ollaan vähennetty takaaleikkausten käyttöä, ja nyt ei näköjään osata ollenkaan. Pitäs se silti olla hallussa, vaikka ei usein käytäkään. Kun joissain tilanteissa sitä tarvii. Tuos 5 vp ja sijoitus 8./40(?).

Nää kaks rataa ratkaisi rotumestaruuden. Nelli ja Bona oli kärjessä, molemmilla tulokset 0 ja 5. Kysyin Sannalta, et mikä ratkaisee tulosten mennessä tasan. Sanna ei osannut vastata, joten ehdotin sijoituksia. Sovittiin niin, ja niinhän se sitten meni, et Bona vei mestaruuden. Bonalla sijat 2 ja 8, Nellillä 3 ja 8. Hopee ON häpee! Vaikka ei me huonoille hävitty. Jokohan sitä treenais ne puomin kontaktit kuntoon?!

Vikalle hyppärille yritin unohtaa puomin kontaktin aiheuttaman pettymyksen. Ihan ok rata, tein taas takaaleikkauksen (oli pakko), ja nyt kääntyi oikein! Yhteen valssiin en ehtinyt, joten siinä improvisoin ja takaaleikkasin taas. Tän radan tulos on jo aika koominen: 0,01. Ei voinu ku nauraa ton nähdessään. Tästäkin sijoitus muistaakseni jossain kasin kieppeillä.

Sit päästiinkin taas Danin kanssa juoksemaan! Tuomarina Salme Mujunen, ja taas nauratti, kun näki radan; pelkkää suoraa putkea, kuten arvata saattoi. No eihän me osattu. Olin itekin siinä vaiheessa jo ihan pihalla, kun oli piiitkä päivä takana. Hyllytettiin jo kolmannen esteen jälkeen, kun D kävi tekemässä ylim. hypyn. Tai siellä tulla vielä yks kielto ja toinen hyllykin. Pääsinpä ottamaan aan kontaktin kunnolla, kun oli hyl alla. Laitetaan nyt tääkin video tänne, ni saa muutkin nauraa. Dani palkittiin kuitenkin medikolmosten parhaana koirana. Niistä huimasta kahdesta koirasta. Toinen kun hyllytti molemmat radat, ja meillä oli se yks nolla. Oltiin sovittu, et luokkanousutilanteessa tulokset siirtyy siihen ylempään luokkaan.

Kotona oltiin taas klo 23 maissa, että olihan siinä taas yhdelle päivälle agilityä ihan riittämiin. Onnea vielä Heli ja Bona rotumestaruudesta!! Ootte niin huippuja!

p.s. Niin ja näin Danin tyttären! Blondi on Danin tokasta pentueesta, Koviksen pentu siis. Tyttö oli niin täpäkän oloinen tapaus, oli kuin kotonaan kisapaikalla! Ja tosi pieni se on! Selvä mini siitä jää ainakin. Pennuilla siis ikää nyt 6kk. Saa nähdä, mitä niistä vielä tulee.

Miten voi blogin päivittäminen olla näin hankalaa?? Monesti mietin, mitä kaikkea vois kirjottaa, mut sit ei koskaan jaksa toteuttaa suunnitelmiaan.  Joka tapauksssa mun on nyt kovin hankala päättää, kisataanko me alossa vai avossa mittelimestaruuksissa 7.8. Se pieni perfektionisti mussa haluais mennä aloon, kun ei oo avon liikkeet vieläkään niin hyvin hanskassa. Ja tarvittais enää yks aloykkönen ennen TK1:stä (mitä sillä muka tekee..). Toisaalta taas alo on aika hemmetin tylsä. Ja on se avo nyt jossain määrin hallussa kuitenkin.. Mut kun niitä liikkeitä vois vielä hioa! Uutena ongelmana meillä nyt nouto, tarkemmin sanottuna palautus. Ei nimittäin tuo sivulle asti. Kiva, kun kaikkea uutta ongelmaa ilmaantuu sitä mukaa, kun vanhoista päästään.. Tää on nyt siis tehotreenauksessa. Pysähdykset toimii paremmin, mut matkan kasvaessa kasvaa myös vauhti, ja silloin helposti valuu. Viime ke treeneissä sain aikaan "pientä" paineistumistakin, kun ihan kiltisti huomautin huonosta pysähdyksestä (jopa treenikaverin mielestä oli huono). No seuraavalla kerralla lähti sitten liikkeelle kolmannesta käskystä, ravasi muutaman askeleen ja kävi maahan. Käy egon päälle tommoset huomauttelut. Saatiiin kyllä tilanne purettua leikillä ja päästiin jatkamaan treeniä, eli pääsi sentään yli tosta fiiliksestä.

Agit sitten.. Viime treeneissä tuli taas vanha ongelma esiin Danin kanssa, jätti vikan välin pujottelematta! EIpä ookaan tota esiintynyt aikoihin.. Ongelma ilmeni vasta muutaman toiston jälkeen, kuten yleensäkin. Toistot johtui ihan omasta huonoudestani, kun en taaskaan osannut ohjata välistävetoa. Milloinkohan sitä oppis?! Kontakteillekin pitäis tehdä jotain, kun on mun makuun nyt liian hitaat.

Nellin kanssa ollaan aika paljon kelloteltu eri ohjauksia viime aikoina. Niin hyvää treeniä meille (=mulle)! Pitäis oppia paljon paremmin arvioimaan sitä, mikä ohjausvaihtoehto meille on nopein. 

Lauantaina suunnataan mittelien agimestaruuksiin Orivedelle. Toivottavasti mahdollisimman moni mitteli-ihminen pääsee paikalle!

Marko Vuorenmaa Hollolan tokotiimistä oli kouluttamassa koivislaisia eilen, ja me tietty oltiin Danin kanssa mukana. Oli oikein antoisa koulutus! Ihan kaikkia juttuja en allekirjoita, mut ne nyt on semmosia näkemyseroja.

Jokaisen piti valita yks ongelmaliike, jota käytiin läpi. Mä valitsin AVON luoksetulon, kun se pysähdys edelleen on musta huono. Näytettiin liike Markon käskyttäessä, eikä Marko muka nähnyt siinä mitään huonoa. Pidensin matkaa, kun silloin vauhti kasvaa ja valuu vielä enemmän. Ja ei, siinä ei kuulemma ollut mitään vikaa. Muut koulutettavat oli samaa mieltä Markon kanssa. Ei kuulemma oo fyysisesti mahdollista pysähtyä siitä vauhdista yhtään nopeammin. Jaa. Mä kun oon oikeesti ollut sitä mieltä, ettei se pysähdy tarpeeksi napakasti.. Pitäis ehkä ottaa videolle, et näkisin, miltä se näyttää sivusta.

Kun siinä luoksetulossa ei sitten ollutkaan ongelmaa, niin pyysin Markoa katsomaan meidän seuraamista. Marko käskytti pätkän, ja Dani esitti ihan omantasoistaan seuraamista. Kontakti on hyvä, mut aika väljää se on. Marko oli samaa mieltä. Tästä asiasta sentään. Sain ohjeeksi kävellä hitaammin. Ja kappas, sehän tuntui heti paremmalta! Mentiin muutama pätkä tempoa vaihdellen, ja kyllä siinä hitaammassa vauhdissa seuraaminen oli paljon nätimpää. Marko sanoi, että koiralla on ihan hirvee duuni pysyä mun vauhdissa, kun harpon kovaa eteenpäin.. Tulipas taas tyhmä olo, kun noin yksinkertasella asialla saatiin iso muutos aikaan. Täytyy heti päästä testailemaan eri kävelyvauhteja, ja koittaa päättää joku ”koevauhti”.

Lopuksi tehtiin pari häiriötreeniä. Näitä HOTtilaiset tekee kuulemma paljon. Ensin perusasennossa kontaktin pitoa, kun Marko kävi häiriköimässä vieressä. Oli vaikeeta! Danin katse kääntyi tosi herkästi Markoon. Parani kuitenkin loppua kohden. Sitten paikallamakuu häirittynä. Nyt Marko sai heitellä palloa vierestä, viskoa nakinpaloja nenän eteen, kutsua luokse/istumaan yms. ja Dani ei hievahtanutkaan. Taitava!

Loppuun pari sanaa Danin agilitystä. Tarkemmin sanottuna keppien avokulmasta. Kuinka se VOI olla niin hankalaa?!? Oon tehny jonku miljoona avokulmatreeniä, eikä me siltikään päästä oikeasta välistä sisään! Viimeksi tein yhden ohjurin kanssa. Ensin ohjuri oli kakkos- ja neloskepissä, sitten toisella puolella ykkös- ja kolmoskepissä. Lopulta ohjuri oli ainoastaan kolmoskepissä ja osoitti suoraan sivulle. Näillä Dani meni aina oikein. MUTTA kun ohjuria ei ole, mentiin joka ikinen kerta kakkosväliin! En edes käsitä, miten se kolmoskepissä oleva, sivulle osoittava ohjuri tuota auttaa. Jotain se kuitenkin tolle koiralle kertoo, koska sen kanssa onnistuttiin, ilman ei. Tovin jos toisenkin tätä treenailtuamme alkoi jo hermoa kiristää sen verran, et oli pakko lopettaa. Suuttuminen nyt on viiminen asia, mitä ton koiran kanssa kannattaa tehdä treeneissä. Lopetettiin sit onnistuneeseen toistoon ohjurin kanssa ja tyydyttiin siihen, ettei vaan osata ilman sitä. Äh.

Jokainen agirodussa ollut saattoi  kuulla otsikon lauseen muutamaan otteeseen. Eikä siinä mitään, monellahan siellä natsasikin. Meidän menoon kyseinen lausahdus ei liittynytkään sitten millään tavoin.

Pitkä päivähän tuosta tuli. Auto starttasi kotipihasta klo 5.45 ja takaisin kotona oltiin 22.45. Ei ihan täysjärkistä, mutta mitäpä sitä ei tekisi agilityn vuoksi. Päivä alkoi Nellin open sm-radalla, jossa starttasin luokan ensimmäisenä (sain itseni keploteltua sinne, niin ei tarvinnut olla Danin radalla samaan aikaan tän radan kanssa). Tuomarina Allan Mattsson, ja ihan mukavan radanhan tuo oli tehnyt. Heti alkuun meidän inhokki välistäveto sekä pakkovalssikin, mutta ne nyt useimmiten toimii. Kepit oli melkoisen hankalassa paikassa, ja niillä nähtiin paljon virheitä. Itselle oli kuitenkin selvää, että juoksen keppien oikeaa puolta. Jos oisin yrittänyt vääntäytyä toiselle puolelle, niin oltais aika varmasti otettu kepeiltä kielto. Niin kävikin melko monelle, vaikka upeitakin suorituksia nähtiin. Nellillä vauhti oli tosi hidas, mistä lie johtui.. Tottakai helle vaikutti (ja hellettä tosiaan riitti), mutta tää eka rata oli jotenkin erityisen hidas. Radalta nolla ratavirhettä, mutta ihanneaika ylittyi 0,74 sekunnilla. VIDEO RADASTA. Tulos riitti lopulta kuitenkin finaalipaikkaan, kun puhtaita nollia tuli niin vähän. Meidän lopullinen sijoitus oli 21./120.

Finaaliradalla tuomarina ranskalainen David Martinez. Tällä radalla sai tehdä niistoja! Olin kuitenkin nössö, ja tein toisen niistokohdan ihan peruspyörityksellä. Rata alkoi ihan jees, mutta takaaleikkauksessa pyörähti väärään suuntaan. Miten mä en osaa vieläkään takaaleikata?! Kepeiltä otettiin vitonen (vika väli jäi välistä ). Vedätinköhän liikaa, vai mistä johtui..? Pöydän jälkeiselle hypylle uskalsin koittaa niisto-persjättöä ja se toimi! Vikan putken jälkeisestä takaakierrosta lähtiessäni onnistuin sitten kompuroimaan, ja sen takia jäin askeleen-pari jälkeen. Tästä johtuen en ehtinyt hakea koiraa putkesta, ja N tuli vikasta hypystä ohi ja lopulta loikkasi sen väärinpäin--> hyl. Pitäisköhän opetella juoksemaan?!? Ärsyttävää olla näin kömpelö ja hidas. VIDEO.

Nellin vikalla radalla sama ranskalaistuomari jatkoi. Rata oli pituudeltaan 200 metriä! Ei ollenkaan meidän ratoja nää pitkien välimatkojen radat. Ainoa asia, minkä päätin ennen rataa, oli että nyt mun on JUOSTAVA. Ja se tosiaan oli tarpeen, kun piti pari persjättöä tehdä aika tiukassa paikassa. Olinhan mä vähän myöhässä silti (esim. tossa ennen puomia), mut kyllä radan jälkeen tuntui, et jossain vaiheessa ainakin olin juossut! Hyvä fiilis jäi, vaikka esim. kepit oli tosi hitaat. Tuloksena nolla ratavirhettä. Ihanneaika oli meille tiukka, mutta alittuihan se just ja just. Lopullinen tulos -0,53, sija 16./96. VIDEO.

Mutta katsokaa: Nelli pysyy joka ikisessä lähdössä!!  Kaikki radat alkaa pakkovalssilla, ja pääsen hyvin menemään oikeaan aloitusasentoon. Jes, näitä lisää!

Sitten Danin radat. Ekana Pertti Siimeksen agirata. Perusrata ilman mitään kummallisuuksia. Hyvin meni alku, kunnes sitten sadasosasekunnin mietin yhden hypyn suoritussuuntaa, enkä sitten ohjannut mihinkään. D tuli ohi hypystä ja hyppäsi sen lopulta väärinpäin. Kun oli hylly alla, niin ajattelin vedättää kontaktin. Juoksin täysiä puomin ohi, ja niin vaan Dani tuli mukana! Hämmennyin, enkä sit edes ottanut uusiks. Toisaalta en tiedä, oisko edes kannattanut, kun en halua sille fiilistä, et nyt mä mokasin.. Mut näitä pitää nyt treenata! Tää rata ei valitettavasti tullut videolle kovasta yrityksestä huolimatta.

Loppuun vielä Sisko Pulkkisen agirata Danin kanssa. Eipä tässäkään kummempia, pari putken pään arpomista. Meidän rata oli Marin sanojen mukaan "hienosti estetty luokkanousu". Se pahempi putken pää selvittiin, mut seuraavalla putkella päästin Danin pikkasen liian aikasin kädestä, ja sain sen väärään päähän putkea. Mut pointsit mulle siitä, että en kertonut tätä koiralle! Kerrankin mä tajusin! Kontaktit otettiin nyt hirveesti varmistellen, mut ne toimi. Muuten ihan ok rata. VIDEO. Kiitos Marille taas kuvaamisesta. 

Iloinen saa olla nyt siitä, et Danin meno oli paljon iloisempaa kuin ennen. Ei vieläkään samanlaista kuin treeneissä, mut ei myöskään sitä laamailua. Myös kepit mentiin molemmilla radoilla taas oikein. Alkaisko se pikkuhiljaa huomata, ettei taivas tipu niskaan kisaradalla?! En uskalla vielä huokasta, mut iloinen on oltava edes tuosta fiiliksestä, mikä nyt oli. Mähän kävin HAU Openeissa juoksemassa ihan suoran mölliradan (jossa oli vaan hyppyjä ja putkia) Danin kanssa, jotta saatais sellanen ylihelppo rata kisamaisesti tehtyä.

Pitkä päivä oli ja aurinkoa riitti! Onnistuin taas polttamaan itseni, mut kaikesta huolimatta oli niin kivaa!! Paljon agi-ihmisiä samassa paikassa, ja vielä itse pääsee juoksemaan viisi rataa saman päivän aikana! Mikäs sen mukavampaa!

Se on tehty agilitystä, kivoista ihmisistä, auringonpaisteesta, jännittämisestä ja onnistumisen tunteista yhdessä koiran kanssa! Tätä kaikkea mahtui meidän juhannusaattoon, mikä vietettiin Tuorlassa agilitykisoissa. Lisäksi sinne mahtui pientä turhautumista ja epäonnistumisen tunnetta, mutta sellasta se agility on.

Dani aloitti päivän Saviojan hyppärillä. Ei mikään helpoin rata. Ykkösillä samankaltainen putkeenmeno aiheutti luvattoman paljon hylkyjä, kun koirat livahtivat U-putken väärään päähän. Hylkyjä tuli jopa niin paljon, että Anne käski luokan jälkeen kaikki ykköset katsomaan, kun joku bc suoritti kohdan. Aika hienoa, et kerrankin näytettiin, miten joku kohta pitäisi suorittaa! Ton putkikohdan lisäksi radassa oli kyllä ihan tarpeeksi kiemuraa ja paha avokulma kepeille. Ja ihanneaikaan päästäkseen täytyi pinkoa vähintään 3,6 m/s! Mut sit itse suoritukseen. Aloitettiin rata TOSI varovaisesti. Molemmat tuntui olevan jotenkin hämillään. Päästiin kyllä vähän parempaan vauhtiin muutaman esteen jälkeen. Kuitenkin koko rata oli vähän haparointia, ja Dani mm. kääntyi yhdestä putkesta väärään suuntaan, yleisöä kohti (joka hengaili koiriensa kanssa ihan putken vieressä...). Tuli kuitenkin mukaan ohjaukseen heti, kun paikansi mut. Positiivista oli, et kepeille mentiin oikein ja jatkettiin jopa loppuun asti, jei! Kaikesta haparoinnista huolimatta tehtiin nollaa tokavikalle esteelle asti. Siinä tein valssin taas ihan hassuun kohtaan ja sain koiran väärälle puolelle hyppyä (ihan ku oisin kirjottanu tän saman lauseen just hetki sitten, argh). Nyt jos lähtisin tolle radalle, niin tekisin lopun hyppykuvion toiselta puolelta ohjaten. Tältä radalta siis tuloksena hyl. Ei kyllä onnistunut muutkaan, kun nollia tehtiin tasan yksi kappale ja tuloksiakin vaan kolme... Mut aika huisia, et palkontopallilla oli kaksi Beaglea! Kiva, kun mineissä ja medeissä on vielä tällaista rotukirjoa!

Seuraavaksi Danin agirata. Ehdin katsella maksien suorituksia samalta radalta ja aika kamalalta se näytti! ;P Rantamäki-Lahtisen radalla teemana oli selvästi putken oikean pään arpominen. Radalla oli kaksi U-putkea ja molempiin mentiin kovaa suoran jälkeen. Eikä tietenkään siihen tyrkyllä olevaan päähän. Lisäksi yhdessä takaakiertokohdassa oli putken suu houkuttelemassa kierrettävän esteen takana. Aika epätoivoiselta näytti maksien meno.. Ohjaajat pinkoi jossain kilsan koiran takana, karjui tässätässää ja koitti saada koiran vedettyä siihen toiseen putken päähän. Ja eihän siitä useinkaan tullut yhtään mitään. Koirat oli lukinneet tyrkyllä olevan putken pään jo aikoja sitten, eivätkä ottaneet kuuleviin korviinsa ohjaajan karjumista. Yrityksen puutteesta ei kylläkään voi ohjaajia syyttää. Aika monta suoritusta katoin ja näin yhden hienon nollan, jossa näitä oli selvästi harjoiteltu. Hallintaa ja vautia sopivassa suhteessa. Melkein jo luovuin toivosta tässä vaiheessa. Noihan on meille just niiiin pahoja. Parit treenit oon tehnyt teemalla putken suun ohi juokseminen, eikä kyllä kovin hyvin oo mennyt.. Se lähin putken suu yksinkertaisesti imaisee pienen Danin syövereihinsä. Mietin siis jo, että se oli sit siinä se rata. Rataantutustumisessa alkoi kuitenkin tuntua, et ehkä meillä on jotain mahdollisuuksia selvitä. Mineillä ja medeillä oli selvästi helpompaa tolla radalla kuin makseilla. Ohjaajalla oli jotain mahdollisuuksia ehtiä lähemmäs putkea. Lisäksi suorilla oli kontakteja, ja kun meillä ne on pysähdyksinä, niin ehdin jopa valssaamaan yhden suoran päähän ja kääntämään sillä Danin oikeaan putken päähän. Aika varovaista menoa se oli Danilta edelleen (ja varmaan senkin takia oli helpompi saada se oikein putkeen). Kontaktit ihan jees, keinukaan ei ollu niin hidas kuin joskus (mut hidas kuitenkin). Putken oikeat päät löytyi, eikä edes singonnut siinä takaakierrossa ansaputkeen! Kepitkin meni mallikkaasti (suora lähestyminen), mistä oon erityisen iloinen!! Tältä radalta 0 vp, aika -6,53 ja ihme kyllä se riitti voittoon!  Hassua, kun se tuntui niin hiippailevaiselta. Ja radalla tuli kyllä muitakin nollia, eli ei oltu ainoita. Tästä siis Danin toinen LUVA.

Seuraavaksi Nelli kehiin. Aloitettiin Minna Räsäsen agiradalla, ja voinpa nyt ihan suoraan myöntää, että kyllä jännitti. Katsojakoirat oikeasti roikkui kuulutuksista huolimatta ihan radan reunalla, ja se tuo meidän menoon aina ylimääräisen jännitysmomentin. Rata vielä kulki ihan aidan (joka oli ylhäällä oleva kehänauha, eli Nellille sama kuin ei mitään) vieressä. Muuten oli kyllä mukava rata. Mukaan mahtui putki-aa -erottelu (mentiin putkeen eli meille hankalampi), hankala keppikulma, yks tiukka välistävetokohta, viskileikkaus ja takaakierto siten, että takana oli ansaputki. Kaikki nää hienosti! Puomin alastulo taas törkeän ruma! Aika siinä ja siinä, ottiko sen. Ei kuitenkaan noussut tuomarin käsi. Lisäksi jäin taas ihailemaan, kun koira meni putkeen ja olinpa sitten totaalisen myöhässä loppusuoralla. Olis vaan pitänyt lähteä heti pinkomaan, kun koira oli putkessa. Sain kuitenkin tilanteen pelastettua ja tultiin nollalla maaliin. Aika -5,80 ja sija 8./71. Tässä video radasta, kiitos Mari! 

Loppuun vielä Nellin hyppis. Savioja tuomaroi, ja oli helppo rata. Ei mitään kummallisuuksia. Muurin jälkeisellä hypyllä jokunen hyllytti hyppäämällä sen väärinpäin. Kovasti koitin tsempata tälle radalle, mut ehkä se pitkä päivä näkyi jo jossain.. Pakka hajosi muurilla, kun N jatkoi vauhtisuoran jälkeen ihan älyttömän kaarroksen jonnekin periferiaa kohti.. Sit vast hokas, et ai sa kiljutkin siellä. Kyllähän se sieltä tuli, mut ohjaajan keskittyminen herpaantui tästä aikalailla. Pelastellen mentiin muutama este, mut sit TAAS sama juttu kuin muutama viikko sitten Purinalla: suora kepeille meno ja N menee väärin sisään! Siis miten voi olla mahdollista, et hankalat kulmat onnistuu kovin usein, mut mokataan suorilla?!? Huoh. Loppurata ok. Radalta tuloksena 5 vp, aika -3,08. Olishan se tupla ollutkin ihan liian hienoa. Pöh. Video radasta.

Sitten asia, josta täytyy kirjoittaa ihan oma kappaleensa. Nellin lähdöt. Nehän on tällä hetkellä ihan levällään. En tajua, miten oon päästäny ne noin huonoiksi. Mukamas sitä on aina niin kiire radalle, etten korjaa noita hiippailuja. Mä tiedän, et Nelli on koira, joka oppii asioita kerrasta. Ja silti mä annan sen tehdä noin. MIKSI?! Vaatis vaan pientä päättäväisyyttä ja johdonmukaisuutta, asennetta, että radalle EI lähdetä ilman lupaa. Mut ei, niin mä vaan aina siinä tilanteessa ajattelen, et "oho, nyt se tulee" ja lähden.   Nyt kun se on näin julkisesti kirjotettu, niin josko niille nyt OIKEASTI alkais tehdä jotain. Ihan vaan itselleni kaivan tässä kuoppaa. Ei ne lähdöt tällä menolla nimittäin ainakaan parane.

Tulipas romaani.

No niin, vihdoin raporttia sm-kisoista! Startattiin viikonloppu perjantaina Rantamäki-Lahtisen tuomaroimalla agiradalla. Rata oli sopivan haastava, mun mielestä just sellanen, kun ennen sm:iä kuuluukin olla. Olis ollu inhotttavaa, jos oltais vaan juostu suoraan, kun tiesi, ettei sunnuntain rata tuu olemaan pelkkää suoraa. Alussa oli yks välistäveto-/takaatyöntökohta, jota en millään uskaltanu tehdä välistävetona, kun ne ei edelleenkään oo meillä hanskassa! ;/ Sellanen 50%:n mahdollisuus onnistua niissä.. Huoh. Niinpä sitten törkkäsin takaa, ja sehän toimi. Keinulle vientiä ja sen jälkeistä putkea pohidn ihan viimiseen hetkeen asti, kun en osannu päättää kummalta puolelta juoksen. Vikassa karsinassa tein päätöksen (viimisen sellasen) ja totesin, et nyt on pakko pysyä siinä suunnitelmassa, toimi se sitten tai ei. Ja toimihan se. Tehtiin nollaa ihan loppusuoralle asti, kunnes Nelli sitten loikkais lopussa olleen puomin alastulon. :S Itseäni saan syyttää myös, kun siinä jo kiirehdin maaliin. Sunnuntaina tuli myös todettua, että tuo R-L on aikas tarkka noiden kontaktien kanssa.. Tuloksena siis 5 ratavirhettä, ajalla -3,25.

Sunnuntaina sit yksilökisaan. Tuomarina A. Huittinen, ja ihan mukavan radanhan tuo oli taiteillut. Valitsin ohjauksiksi lähes pelkästään valsseja.. Eka suunnittelin persjättöä renkaan jälkeen, mut kun oon niin huono niissä, et siinä oli suuri riski saada koira putkeen hypyn sijaan. Niinpä tein siihenkin sen tutun ja turvallisen valssin. Mun lähtönumero oli 108 ja tuntui, etten pääse ikinä sinne radalle! Jännitti ja oli muka tosi vaikeaa miettiä, että koska alkaa lämmitellä koiraa. Lähtökarsinassa sit koitin unohtaa jännittämisen ja keskittyä rataan. Onnistuihan se jotenkin, enkä nyt vetänyt itseäni sellaseen lukkoon, kun esim. ekoissa kolmosen kisoissa (sillon oli muka jotenkin tosi pelottavaa :D). Lähdössä N lähti taas ilman lupaa hiippailemaan! Argh! Eipä me kovin pitkälle päästy, kun sitten olin ihan totaalisen myöhässä valssaamassa ja ohjasinpa samalla Nellin takaakiertoon hypyllä, joka kuului mennä ihan suoraan. Höh. Videolta näkee, että tosiaan ohjaan koiran ihan suoraan esteen taakse. Aika kiukkuinen oon itselleni tuosta, mutta ei voi mitään, näin meni tällä kertaa. Toinen kiukustumisen aihe on se, että lopetin TAAS ohjaamisen ihan täysin ton hylyn jälkeen! Niinpä hypättiin vielä pari ylimäärästä hyppyä matkan varrella.. Harmitti vielä enemmän, kun näki finaaliradan. Ois ollu niiin siistiä päästä koittamaan sitä! Näin kuitenkin tällä kertaa, toivottavasti ens vuonna uusiks!

Mutta on meillä vaan mahtavia minikoirakoita täällä Suomessa! (Tai onhan ne isommatkin varmasti taitavia :D) Ihan mielettömän hienosti vetivät kaikki kärkipään koirakot! Eikä tullu mitalit tänä vuonna tuurilla, vaan ihan puhtaalla taidolla. Sitten vaan mm-kisoihin näyttämään muulle maailmalle, kuinka täällä Suomessa tehdään agilityä!

Oltiin siis Danin kanssa tokon sm:ssä mittelijoukkueessa. Muut koirakot joukkueessa olivat Hennariikka ja Sira (ALO), Siru ja Muska (AVO), Miia ja Jaja (VOI) sekä joukkueenjohtajamme Riikka ja Hula (EVL). Olihan aika ääriolosuhteet kisoille! Lämmintä oli, eikä tuolla urheilukentällä juuri varjopaikkoja ollut. Huh. Lisäksi aamu oli jokseenkin katastrofaalinen; pääsin paikalle paljon suunniteltua myöhemmin ja piti kiirehtiä, ettei vaan myöhästynyt kehästä. Mitään sen tarkempia aikatauluja kun tuolla ei ollut. Kerkesin lopulta kuitenkin hyvin ja ehdin vielä rauhoittua ja koota ajatukset ennen suoritusta.

Mutta tässä selostus meidän suorituksesta ja ne pisteet, mitkä muistan/näin:

kehä1:

Luoksepäästävyys: 10. Ei moitittavaa. (Moni sai ysin, koska oli höpötellyt koiralleen riviin tultaessa.. )

Paikalla makaaminen: 9,5. Kuulemma aavistuksen hidas maahanmeno. Oli kyllä niin kuumaa se hiekka, et kävi sääliksi, kun  toinen joutui maha ja vehkeet sitä vasten makaamaan! Olisin minäkin mennyt varovasti maahan..  Mut hienosti jaksoi, ihana Dani <3 (oisin miljoona kertaa mieluummin ottanut paikallaolon nurmella)

kehä2:

Seuraaminen kytkettynä: 7,5. APUA! Tää oli huono. Siis tosi huono. Jätätti, oli väljä, ei pitänyt kontaktia. Tajuskohan ollenkaan tulleensa kehään ja olevansa töissä?? Oli kyllä ohjaajaltakin tosi ala-arvoinen suoritus, olin "vähän" pihalla.. Hyvä, että muistin, kumpi on oikea ja kumpi vasen. Ei näin.

Luoksetulo: 9. Pomppas. :S Ja kuinka kauan me ollaan tätä hinkattu! Mutta tässä saan katsoa pelkästään peiliin; ite oon antanu sen pompata ties kuinka kauan, ennen kuin aloin tohon puuttua. Kas kummaa aiemmin opittu tulee esiin tollasessa ääriolosuhdetilanteessa (jännä paikka, paljon häiriötä, kuuma ilma ja ohjaajakin jännittää ).

Kehä3:

Hyppy: 10/9, ei voi muistaa. Tää oli ihan jees.

Seuraaminen taluttimetta: 8. Parempi kuin hihnassa. Osin jopa ihan kelvollista. Jätti kuitenkin vikan perusasennon tekemättä. Mikä juttu tää nyt oli?! Kuuma hiekka?

kehä4:

Liikkeestä maahan: olisko ollu 10? Ihan ok suoritus.

Liikkeestä seis: 10/9. Ei moitittavaa tässäkään mun mielestä.

Jos joku meidän suorituksen nähnyt tän lukee, niin saa kertoa, jos muistaa pisteet paremmin. Olis pitäny pyytää jotain ottamaan ne ylös!  Oli kiva, et päästiin ekaa kehää lukuunottamatta siirtymään suoraan kehästä toiseen, ettei tullut mitään turhia odotteluja kehien välillä. Lopullinen tulos oli ALO1 181,5p. ja sijoitus 13./93. Ihan jees kai. Daniin oon siis enemmän kuin tyytyväinen; ihana pikkumies jaksoi turkistaan huolimatta tehdä töitä tolla ilmalla! Oma suoritus taas.. Mietityttää, oisko mun pitäny valmistautua paremmin ennen ekaa seuraamista, kun koira oli siinä niin pihalla. Lisäksi tuntuu, että kävelin ihan eri tavalla kehässä kuin mitä kävelen treeneissä (seuraamisessa siis). Kumpikohan siinä siis oli enemmän pihalla?? Loppua kohden parani kuitenkin; rentouduttiin ja todettiin, et näytetään nyt se, mitä osataan, kun enempään ei pystytä. Mittelijoukkueen lopullinen sijoitus oli 24./69. Ihan hienosti, vaikka helle haittasikin monen suoritusta roimasti. Ei oo nää turkkirodut luotuja työskentelemään tossa säässä.

Oli kuitenkin (säästä huolimatta) kiva päivä. Näin paljon tuttuja ja hienoja suorituksia. Mukavat rajatkin tuli päivän aikana.. Nyt huomaa, että mulla oli päällä caprihousut ja v-aukkoinen t-paita.

Lopuksi vielä linkki Savolaisen Juulian ottamiin valokuviin kisoista. Kiitos Juulia! Ihanaa, kun joku jaksaa kuvata! Kuvat siis nähtävissä täällä:

https://picasaweb.google.com/pihkanuppu/SMTOKO2011#

Jaana kävi torstaina ohikulkumatkalla katsomassa Nelliä ja siis sitä lapojen välissä olevaa pattia. Ihan oikeassa olin; selvästi on kehittänyt sinne jonkun lihasjumin. Eikä sitä ollut siellä vielä pari viikkoa sitten, kun meillä edellisen kerran oli aika Jaanalle. Mikälie siihen sitten käynyt, liukastuminen, pieni revähdys tms. Äh! Jaana kuitenkin sanoi, että jos Nelli liikkuu normaalisti, niin voidaan treenata ja lenkkeillä. Ei mitään maratoneja, mut sellasia peruslenkkejä. Ja käsittelyä täytyy jatkaa parin päivän välein, vähän kerrallaan. Katotaan, miten tuo lähtee kehittymään ja tarvitaanko vielä yks hieronta-aika ennen sm:iä.

Tänään jatkettiin Nellin kanssa agin parissa. Ekana Graberin agirata, jossa jo eiliseltä tuttu pyöritysmeininki jatkui. Lisähaastetta toivat vierekkäin olleet puomi ja keinu. Meillä radalta 5 riman tiputuksesta (kisauramme eka rima!). Ei ollu vaan vauhti ollenkaan eilisen ekan radan tasoista.

Toka rata oli taas hyppis ja eilisen tapaan selvästi helpompi kuin Graberin rata. Tällä radalla tuli improvisoitua aika paljon, kun Nelli olikin niin hidas, et ehdin keppien toiselle puolelle, minne rata jatkui. Rataantutustumisessa ajattelin, etten millään ehdi juosta sinne. Tältäkin radalta 5 kiellosta, kun menin yrittämään jotain flippiä yhdelle hypylle.. Käännyin varmaan liian äkkinäisesti ja N kielsi.

Nää radat on myös videolla. Iso kiitos Mari kuvaamisesta!

C-kisa

D-kisa

Mut sitte se itkun aihe: venytellessäni Nelliä kisojen jälkeen huomasin sen lapojen välissä, oikealla puolella ison patin. On siis kehittänyt sinne jonkun jumin. Oon aika varma, että se ei ollu siellä vielä viikolla. Eilen siellä jotain tuntui, mut ei se noin iso ollut. Nyt selvästi aristi sitä, kun vähän kovemmin koitti hieroa. No ei muuta kun soittamaan hierojalle ja kysymään toimintaohjeita. Käsitellään sitä nyt vähän kerrallaan parin päivän välein ja katotaan lähteekö häviämään. Jaana sanoi, et on voinu tulla esim. liukastumisesta ja on sit kerryttänyt nestettä siihen. Mut siis eipä ihme, ettei ollu vauhti tänään edes parasta Nelliä, eikä tarvi ihmetellä sitä rimaakaan enää. Toi kun tosi harvoin yleensä niitä tiputtelee. Mulla on niin paha mieli, kun mietin, et jos sitä on sattunut jo radalla.  Just jollein puhuin, et Nelli kyllä näyttää, jos on kipeä. No niinhän se näyttääkin arjessa ja treeneissä, mut kisaradalla asia voi olla eri.. Ei se kuitenkaan kävele mitenkään huonon näköisesti lenkillä. Täytyypä nyt seurailla tuota, et mihin suuntaan lähtee kehittymään.